Äidinkielen tehtävä

Vuoropuhelu

-Isä mikä on pärekori? poika kysyi
-Kuule se on männyn päreistä tehty astia.
-No mikä on pettuleipä?
-Hmmmm... Enpä oikein tiedä, mutta luulisin, että se liittyy jotenkin vanhaan aikaan.
-Nooo, mikä on puhdetyö?
-Ennen vanhaa niitä töitä tehtiin illalla, tuvassa.
-Eikö motti olekin joku mitta?
-Joo, se on kuutiometri halkoja.
-Tiedätkös mikä on paja? isä kysyi
-No tiedän! Sehän on verstas, jossa seppä työskentelee.

Kirje päämiehelle

Hyvä päämies!

Eikö olisi hyvä, jos ei olisi sotia?

Minusta olisi, koska maidemme kauniit ja arvokkaat talot ja kaupungit sortuvat.
Eikö se jo riittäisi, että olette kuitenkin saaneet maanne ja niiden rajat?

Sota on turhaa. Aseisiin ja muihin varustuksiin menee rahaa. Se olisi pienemmillekkin esimerkkiä, että ei saa sotia. Se on vastaan lakia!

Sotimisessa joutuu vain vankilaan, jopa tapetuksi.

Se on väärin kaikkia viattomia kohtaan. Me emme ole tehneet mitään.

Terveisin: Sotaa vastaan !

Kuva: http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/f/f1/Four_Super_Hornets.jpg/250px-Four_Super_Hornets.jpg ja osittain itse tehty.

Lööppi

Tässä minun ja Juulian tekemä lööppi, joka ei ole totta.

Tätä oli hauska tehdä! : DD

Elämä omassa kädessä

Viisi ohjetta luokkalaisillemme, jotka voisi auttaa Elämään kyllästynyttä.

1. Ei saa kiusata.

2. Ole kiinnostunut hänestä

3. Kuuntele.

4. Rohkaise

5. Puhu ympäri (Ettei hän tekisi itsemurhaa.)

Runo

Pelastava liina

Olen Eveliina, aikamoinen liina.

Pöytäliinan kudon sulle,
mutta älä sä urppaa mulle!
Voi ei! hypin jo miinalla,
suojaan itseäni liinalla.
Liina minut pelasti,
nyt otan ihan relasti.
Hengitän syvään ja
uskon vain hyvään.
Nyt arvostan liinaani eniten
ja sille kudon hapsut nuo, leikiten.

Nyt tuli hoppu ja runo tähän loppu.

Riehula

Kerran muinaisessa kaupungissa oli suuri kylä nimeltä Riehula. Riehulassa kaikki väki riehuivat päivät pitkät. Kerran kuningatar piti puheen heidän riehumisestaan. Kadut olivat täynnä ihmisiä kuuntelemassa häntä.

”Hyvät kansalaiset! Pidän teille puheen kylämme turvallisuudesta. Sillä olen huomannut, että täällä sitä ei ole ollenkaan. Minä en suvaitse, että täällä päivät pitkät juhlitaan, eikä tehdä töitä. Haluan, että se loppuu tältä seisomalta.”

Ja niin edelleen hän puhui yli viisi tuntia samasta asiasta. Ihmisten ilmeet olivat iloisia, surullisia ja hämmentyneitä, sillä he eivät ollenkaan uskoneet kuulemaansa. Kuningatar puhui puhumistaan.

”Kun tulin kuningattareksenne ajattelin, että te ette keskity yhtään omaan elämään. Pidätte hauskaa ja riehutte. Suurin osa lapsista on joutunut huostaan teidän vanhempienne takia. Lapset ovat teiltä oppineet tavat ja joutuneet jopa vankilaan. Olen hyvin surullinen siitä, että alaikäisiä lapsia pitää laittaa telkien taakse.”

Tuli pieni tauko sillä kuningatar huomasi jotain. Hän huomasi surullisen äidin katsovan ylös telkien takana olevaan pieneen lapseen. Kuningatar alkoi keskustella ilmiöstä, jonka hän näki.

”Jos alatte käyttäytyä kunnolla, niin saatatte saada lapsenne ja työnne takaisin. Mutta muistakaa, vain jos käyttäydytte kunnolla. Luotan teihin, sillä olen ollut tässä kylässä kauan kuningattarena ja tunnen teidät. Lähden matkalle, ja jos sen jälkeen ette käyttäydy kunnolla en kestä sitä enää. Alan sitten pitämään teille todella pahaa kuria ja sitä en halua tehdä, mutta on pakko.
Adios!”

Kun lopulta kuningatar oli pitänyt puheensa, oli aika myöhä. Puheensa jälkeen kuningatar meni surullisen äidin luokse ja päästi tapaamaan lastansa. Äiti oli hyvin iloinen ja silloin kuningatar lähti.

Aurinko laski selkien taa. Pienimmät nukahtivat ja vanhemmat kantoivat heidät taloihinsa.

Parin viikon kuluttua kuningatar palasi Riehulaan. Hänen toive oli toteutunut. Kaikki käyttäytyivät kunnolla. Hän päästi vangit vankiloistaan ja lapset huostaloista. Jokaisella aikuisella oli töitä. Harvoin enää juhlittiin, jos juhlittiin, piti olla kunnon syy juhlia.

Kaikki olivat onnellisia elämänsä loppuun saakka.

Uskonto

Rooma eli vuodesta 50 jälkeen Kristuksen vuoteen 350 asti. Se oli varsin tyypillinen Välimeren alueen kapunkivaltio, joka sijaitsi erinomaisella paikalla etruskialueen reunalla. Rooman historiaan kuuluu monia eri vaiheita.

Rooman ensimmäinen keisari oli Nero, joka hallitsi Roomaa vuosina 54-68. Nero uudisti kaupunkia monilla eri tavoin.
Neron aikaan tapahtui myös suuri tuho, Rooman palo. Se paloi vuonna 64 jKr suurimman osan, noin kaksi kolmasosaa. Nero vihasi kristittyjä ja siksi kristityt piiloituvat katakombeihin.

Neron jälkeen keisarina toimi Diocletanius. Hän laajensi armeijaa ja linnoitti valtakunnan rajoja. Keisari hyppäsi yksinvaltaan. Kun keisari hyppäsi yksinvaltaan häntä ruvettiin vainoamaan. Sen takia Diocletanius alkoi uskoa Jeesukseen ja hänen symboliinsa ristiin. Kristityt alkoivat palvomaan Diocltaniusta, koska hänkin siirtyi toiseen uskontoon, Kristinuskoon. Diocletanius kieltäytyi keisarin palvonnasta. Se aiheutti suurta epäluuloa.

Ja sen takia Diocletaniuksen tilalle tuli uusi keisari Konstantinus. Hän perusti kilpailuareenan. Sen nimi oli Colosseum. Siellä oli paljon ilmaisia hupeja vapaa-aikaa viettäville perheille esimerkiksi Gladiaattori-showta ja kilpa-ajoja.

Kuvalähde: http://fi.wikipedia.org/wiki/Konstantinus_Suuri